UUSI VUOSI, UUSI OSOITE

Hei!

Uuden vuoden kunniaksi olen avannut uudet nettisivut, josta löydät myös blogini. Seuraa alla olevaa linkkiä ja pääset tsekkaamaan uudet sivut ja  lukemaan viimeaikaisia kuulumisiani!

https://aleksandraniiranen.wixsite.com/aleksandraniiranen

- Aleksandra Niiranen

TILANNEPÄIVITYS

Yleisurheilukausi on täydessä vauhdissa, mutta minua ei valitettavasti tänä kesänä kilpakentillä nähdä. Kaikki ei aina mene niin kuin on suunniteltu ja siihen on sopeuduttava.

Viime marraskuussa hyvin sujunut peruskuntokausi päättyi valitettavasti loukkaantumiseen. Kovan harjoittelujakson huipentaneen maajoukkueleirin jälkeen polven takaa havaitsemani kivuton naksahtelu paljastui magneettikuvien avulla 2/3 irti olevaksi kierukaksi ja pieneksi repeämäksi. Kyseinen vamma vaati leikkaustoimenpiteen, joka sujui suunnitellusti. Kohdallani vuosi vaihtuikin sohvalta käsin, jalka paketissa. Siitä täytyikin sitten lähteä uudelleen opettelemaan niin koukistamaan jalkaa, kävelemään kuin myöhemmin sitten juoksemaan. Hyvin sujuneesta leikkauksesta ja kuntoutuksesta haluaisin kuitenkin kiittää Ilkka Tulikouraa ja kaikkia, jotka tsemppasivat ja auttoivat läpi tämän vaikean talven ja kevään.

 

Matka oli pitkä ja kuntoutus tuntui pidemmältä kuin koskaan pystyin edes kuvittelemaankaan. Huhtikuun lopussa kaikki alkoi pikku hiljaa palaamaan takaisin omille raiteilleen. Sain jälleen luvan juosta ja tilanteeseen nähden hieman liian kirkkaana mielessä loistaneet tavoitteet katkaisivat matkan kohti kilpailuita nyt jo toistamiseen. Treenaaminen tilanteeseeni nähden oli ilmeisesti liian kovaa ja palautuminen ei ollut tarpeeksi tehokasta. Toukokuun alussa Monte Gordon etelänleirillä jouduin siis kohtaamaan jälleen suuren vastoinkäymisen; nivuseeni syntyi talven 2015 tapainen repeämä, tälläkertaa vain toiseen jalkaan.

Tämä nivusvamma pysäytti niin minut kuin valmentajani miettimään, mikä tässä minun tapauksessani oli tärkeintä. Asetimme nyt etusijalle vamman perusteellisen kuntouttamisen ja tulevien vammojen ehkäisemisen. Päätimme ottaa rauhallisesti ja  siirtää syksyllä määritetyt tavoitteet sivuun – asettaa katse seuraavaa, toivon mukaan parempaa kautta kohden. Pohdimme ja löysimmekin kaikille vammoille yhteisiä taustatekijöitä, joita jatkossa tulee ehkäistä. Käytännössä tämä tarkoittaa nyt heikkouksieni kartoittamista, niiden korjaamista, nivusvamman kuntouttamista ja maltillisesti pienin askelin palaamista normaalin harjoittelun pariin. Onnekseni olen saanut tähänkin tilanteeseen korvaamatonta apua ja tukea, mistä tahdonkin kiittää suuresti.

Vammat ja erityisesti niiden kuntouttaminen on vaatinut paljon työskentelyä omien ajatusten kanssa, mikä ei aina ole ollut helppoa. Tahto takaisin kilpailemaan on ollut ja on edelleenkin kova. Tämä jo kertaalleen koitui kohtalokseni enkä halua toistaa virheitäni. Vastoinkäymisiä on viimeaikoina ollut turhan monia ja vaikka virheistä aina oppiikin pyrin nyt tekemään töitä niitä välttääkseni.

Tämän kesän vietänkin ensimmäistä kertaa katsomon puolelta kannustaen muita. Ensi kesänä palaankin sitten takaisin entistä fiksumpana ja kovempana.

Hyvää ja toivottavasti pian myös aurinkoista sekä lämmintä kesää toivottaen, Aleksandra

Yllä video "matkastani" vuodenvaihteesta tähän päivään.

"FYYSISEN JA HENKISEN VAHVUUDEN ON KÄVELTÄVÄ KÄSI KÄDESSÄ"

Moikka.

Vuosi 2017 on nyt saatu jo hyvin käyntiin ja aluksi haluankin tiivistää edellisen vuoden mietteet yhteen. Vuosi 2016 oli minulle se tähän astisista opettavin. Opin itsestäni paljon uutta, painottaen tällä juuri urheiluun ja omaan pääkoppaani sen yhteydessä. Edellisvuosi ei ollut helpoin, jopa ehkä se haastavin tähän astisista. Vuosi vaati, mutta myös antoi paljon.

Vuosi sitten samoihin aikoihin kuntouttelin oikean nivusen lihasrepeämää, joka oli melko harvinainen ja oman tietämättömyyden sekä hitaan toiminnan vuoksi venyi melko pitkäksi prosessiksi. Tuona talvena olin 4kk juoksematta, jonka vuoksi oli hyvin vaikeaa ajatella kesää ja aiemmin syksyllä asettamieni tavoitteideni toteutumista. Oli vaikea niellä tosiasia, että parhaillaan kilpakumppanit harjoittelevat täyttä päätä kohti kesää ja omia tavoitteitaan, ja itse puolestaan polskin mummojen kanssa uima-altaassa. Noh, kevättä edetessä pikku hiljaa pääsi taas monipuolistamaan harjoittelua ja etenemään kohti täysi painotteista sellaista. Maalis- huhtikuun vaihteessa etelän leirillä (josta suuri kiitos edelliskauden tukijoille ja yhteistyökumppaneille) olin lähestulkoon jo täysi painotteisen harjoittelun parissa ja pääsin taas poimimaan tavoitteita listalleni. 

Hallikilpailut jäivät siis välistä ja 9kk kilpailutauon jälkeen kesän kilpailukausi oli alkuun hyvin vaikea ja tulokset erittäin vaisuja.  Niinkin kunnianhimoiselle ja voitontahtoiselle ihmiselle, oli tuo tilanne painajainen. Epäonnistunut kilpailu toisensa jälkeen raapi itseluottamusta ja pistikin henkisen puolen hyvin ahtaalle. Tuolloin en uskaltanut puhua ääneen tavoitteestani, U18 EM-kilpailuista, vaan enemmänkin pidin sen tiukasti takaraivossani. Kesäkuun kilpailut menivät tuloksien vuoristorataa ja kilpailut raastoivat kyllä niin fyysistä kuin henkistäkin puolta. Se oli aikaa jolloin juoksin ympäri Suomea etsien uusia ja uusia ratakierroksen kilpailuita ja pakkomielteen tavoin minun oli saatava U18 EM- kisaraja rikki. Näen nyt asian niin, että juuri tuo pakkomielle ja ne paineet joita itselleni rakensin aiheuttivat sen, että jäin aina ne muutamat kymmenet sadasosat kisarajasta. Ainoa asia joka kuulsi silmissäni ja pyöri ajatuksissani oli numeroyhdistelmä 56.30 ja kyseiset Euroopan mestaruus kilpailut Tbilisissä, Georgiassa. Aika ei ollut mahdoton – kaukana siitä, mutta henkinen kantti vaikeutti sen saavuttamista. Nyt kun mietin, niin tavoitteeni ja muut ajatukset olisin hyvinkin voinut jakaa ääneen; olisin saanut varmasti enemmän apua ajatuksieni käsittelyyn. Olen nyt kuitenkin onnellinen siitä, että ymmärrän tekemäni virheet ja näin ollen en toivottavasti enään toista niitä.

10.7 raja rikkoutui ja itse kilpailutkin menivät odottamattoman hyvin. Silti ne eivät tuntuneet niin onnistuneilta. Olin hyvin väsynyt niin henkisesti kuin fyysisesti kisa-rajan metsästämisestä ja tunsin, etten saanut itsestäni irti kaikkea mihin olisin pystynyt. Juoksut eivät olleet onnistuneita ja tuntui, että alisuoriuduin. Tietysti olin ja edelleenkin olen onnellinen siitä, että pääsin arvokisoihin kilpailemaan, sain arvokasta kilpailukokemusta ja paljon muuta, mutta silti tuntuu etten ollut täysin mukana siinä hetkessä. Kisarajan rikkouduttua rakentamani paineet hävisivät, mutta tuolloin myös ajatukset tyhjenivät. Olo tuntui tyhjältä– tuntui siltä, kuin kausi olisi ollut paketissa. Kisarajan rikkominen oli ollut se tavoite, mutta en ollut ajatellut sen pidemmälle. Se oli virhe.

Heinä-elokuun vaihde oli minulle akkujen latausta ja itseni kokoamista uudelleen. Aikaa jolloin sain ajatuksia järjestykseen ja ymmärsin kilpailemisen ja ylipäätänsä urheilemisen olevan asia josta itse nautin ja jota itse rakastan. Olin useamman viikon kilpailematta ja käytin aikani harjoitteluun. Tämä henkisen puolen kehittämisen aika ja aika jolloin opin käsittelemään ajatuksiani siivitti loppukesän onnistuneisiin suorituksiin. Olin yllättynyt tuloksista, jotka kesän lopulla saavutin, vaikkakin kuntoni oli ollut jo pitkään hyvä. Tuolloin ymmärsin kantapään kautta, että menestykseen ei vaadita ainoastaan hyvää fyysistä kuntoa, vaan fyysisen ja henkisen vahvuuden on käveltävä käsi kädessä.
Päätin, että tulevalla kaudella aion panostaa henkiseen puoleeni, aion kehittää heikkouksiani. Kun ymmärtää ja tiedostaa niin voi myöskin kehittää. Aion tehdä entisistä heikkouksistani vahvuuksiani. 

-Aleksandra

KAUSI 2O16

Pitkä, vaikea, mutta opettavainen ja hieno kausi on nyt paketissa. Nyt muutaman viikon ajan on latailtu akkuja ja pian olisikin tarkoitus aloittaa valmistautuminen kohti uutta ja toivon mukaan entistä parempaa kautta.

Kausi 2016 oli siis loppupeleissä erittäin onnistunut alun vastoinkäymisistä huolimatta. Kisoja tuli juostua melko paljon, vaikka hallikausi jäikin välistä. Yhteensä 12 400m:n starttia ja siihen päälle vielä 14 muuta kisaa. Yritystä riitti ja tahto näyttää oli kova. En kuitenkaan olisi Portugalissa edellistä tekstiä kirjoittaessani uskonut, että kaksi kuukautta eteenpäin olen kilpailemassa Georgiassa ikäisteni Euroopan parhaita vastaan. Ja ehkä juuri se, että kerrankin jätin paineiden asettelun pois ja keskityin palaamiseen omalle tasolleni siivitti minut kyseisiin kisoihin.

Palaaminen ei tosin ollut helppoa eikä se tapahtunut sormia napsauttamalla. Nyt kun muistelee niitä pitkiä iltoja lihaskuntoliikkeiden parissa, vesijuoksu treenejä uima-altaassa (missä mummot kauhoivat menemään kovaa vauhtia ohi … :D) ja ikuisuuksilta tuntuneiden kuntouttavia voima treenejä, ymmärtää miksi juoksen ja mihin tavoittelen. Viime talvi oli siis henkisesti hyvin kasvattava ja motivoiva.

Kokonaisuudessaan kausi oli täynnä yritystä ja tahtoa – joskus jopa liikaa. Välillä tuntui, että muut uskoivat minuun, mutta se oma itseluottamuksen kipinä puuttui. Aluksi kilpaileminen oli todella tahmeaa ja se karisti itseluottamustani entisestään. Minulle yritettiin kertoa, etten heti voisi olla yhtä hyvällä tasolla kuin ennen ja kaikki tapahtuisi aikanaan. Kun ennen ei ole ollut samanlaisessa tilanteessa on sitä aluksi vaikea ymmärtää ja sisäistää. Kilpailu kilpailulta oli kuitenkin motivoivaa huomata, että jokaisessa startissa sain runsaasti puotettua SB:äni ja suunta oli siis vain ylöspäin.

Kolmas 400m:nen olikin suuri yllätys, kun pääsin 3 sadasosan päähän EM-kisarajasta. Silloin vasta ymmärsin, että pikku hiljaa olen noussut yhä lähemmäs ja lähemmäs omaa tasoani ja minulla olisi nyt täydet mahdollisuudet päästä jopa kauden päätavoitteeseeni. EM-kisat olivat olleet ennen loukkaantumistani se kauden päätavoite, joka oli tosin talven mittaan haalistunut. Tämän kisan jälkeen kyseinen tavoite oli jälleen kirkkaampi kuin koskaan ja olin saanut tarpeeksi itsevarmuutta saavuttaakseni sen. Tästä alkoi siis ei niinkään fyysisesti kuin henkisesti raskas rajan ”metsästys”. Kiersin ympäri suomea juoksemassa ratakierrosta ja aina siitä rajasta jäi se muutama kymmenys. Se oli turhauttavaa ja uuvuttavaa, mutta luovuttaminen ei käynyt mielessäkään. Niille jotka tässä vaiheessa jaksoivat uskoa ja tsempata minua haluan sanoa isot kiitokset ♥

Rajan metsästys venyi viimeiseen mahdolliseen kisaan, joka olivat Aitakarnevaalit, Jämsänkoskella. Kyseisessä kisassa sain putsattua ajatukset juoksemisesta aikaa vastaan ja tarkoituksena olikin juosta vain hyvä, onnistunut juoksu ilman suurempia paineita. Kun juoksin maaliviivan yli ja kello näytti 56.22 oli onnellisuuden tunne sanoinkuvailematon. Olin noussut takaisin omalle tasolleni ja mitä parhainta saavuttanut lentolipun Tbilisiin, EM-kisoihin. Reissuun lähtö tuli nopeasti – rajan rikkoutuessa sunnuntaina oli lento kohti Georgiaa jo tiistaina. Siinä ei auttanut muuta kuin pakata kamansa ja suunnata kohti kisoja.

EM-kisa reissu oli unohtumaton. Näin jälkeenpäin on hauska muistella kaikkia kommelluksia ja ongelmia mitä tuolloin tuli vastaan ja niitä ei ihan vähän ollutkaan. Kilpailut menivät sijoituksellisesti yli odotusten ja nousinkin ennakkoon sijalta 16 lopulta kahdeksanneksi. Tässä pieni yhteenveto reissun tapahtumista:

• Saavuimme noin kahden aikaan yöllä kisakylään, kilpailujärjestäjien johdosta majoituspaikkoja ei meille ollut ja olimmekin yhä neljältä aamuyöstä hotellin aulassa valmiina nukkumaan lattialla. Lopulta pääsimme urheiluliiton ansiosta hotelliin nukkumaan täksi yöksi ja seuravaana päivänä olisi katsottava tilannetta uudestaan. 

• Seuraavana päivänä majoituspaikan vaihto tapahtui neljältä iltapäivällä kun meitä lähdettiin viemään lähemmäs kenttää olevaan hotelliin. Juuri kun päästiin paikalle ja veimme laukut huoneisiin lääkäri sanoi ettemme voi kovan tupakan hajun ja autotien melun takia jäädä. Muutto oli siis taas edessä. 

• Ensimmäinen kilpailupäivä ja alkuerät. Pääsin eräni toisena suoraan välieriin melko helpolla juoksulla. 

• Toinen kilpailupäivä ja välierät. Pääsin kahdeksantena loppukilpailuun. 

• Loppukilpailussa sijoitukseni ei parantunut ja olin kahdeksas. 

• Takaisin Suomeen lensimme Istanbulin kautta, jossa oli muutama päivä sitten ollut sotilaallinen vallankaappaus. Pääsimme kuitenkin suunnitellusti ja turvallisesti takaisin kotiin. 

Kun EM-kisat ja niitä edeltävä rajan metsästys rumba oli ohi, oli sisällä melko väsynyt ja tyhjä olo. Oli outoa ajatella, että omat SM-kilpailut ja mahdollinen maaottelu edustus olisivat vielä edessäpäin. Kalevan kisat jätin tosin välistä ja pidin muutaman viikon kilpailutauon tässä vaiheessa. Alkukesä oli ollut niin intensiivinen, että katsoimme valmentajani kanssa pienen harjoittelu jakson olevan paikallaan. SM kilpailuita ennen juoksin kuitenkin muutaman lyhyemmän startin, jotta pääsisi taas uudelleen kilpailemisen makuun.



SM-kilpailuissa Kajaanissa elokuun lopulla minulla olikin edessä kolmen lajin urakka. 3 päivän sisään tuli yhteensä 6 starttia, lajeina 400m, 200m ja 400m aj. Perjantaina 400m alkuerä rullasi helposti maaliin ja finaaliin lähdinkin luottavaisin mielin. Finaalissa oli hyvä kilpailu ja yllätyksekseni kello näytti maalissa PB 56.03. Viikonloppu oli siis aloitettu loistavasti ja tavoitteena oli pitää samanlainen hyvä fiilis yllä seuraavatkin kilpailupäivät. Lauantai aamuna 200m alkuerät lähtivät hieman tahmeasti liikkeelle, mutta suora jatkopaikka välieriin tuli. Muita startteja lauantaille ei ollut ja pystyikin valmistautua rauhassa kohti sunnuntain urakkaa. Sunnuntaina olikin kolme juoksua kun 200m välieristä juoksin finaaliin ja finaalissa puolestaan sijoituin neljänneksi. 200m:n juoksujen jälkeen päätinkin vielä käydä juoksemassa aidoilla varustetun ratakierroksen ja pieneksi yllätykseksi muodostuikin uudella ennätyksellä lajin suomen mestaruus. Viikonloppu meni siis yli odotusten ja samalla edustuspaikka nuorten Suomi-Ruotsi maaotteluun oli taskussa.


Tampereen maaottelua edeltävänä viikonloppuna oli minulla myös ensimmäinen ”jäniskeikka” kun pääsin kirittämään Eliittikisa finaaliin 800m:n ensimmäisellä kierroksella jopa Rio de Janeiron olympialaisissa juosseita naisia. Juoksu meni nappiin ja ensimmäinen kierros oli lähes täsmälleen se mitä pyydettiin.




3-4.9. Ratinan stadionilla käyty maaottelu oli omalta osaltani kauden paras kilpailu. Lauantaina juoksin 400m:n lajivoittoon suurella ennätysparannuksella aikaan 55.81. Sunnuntaina puolestaan pääsin ankkuroimaan tyttöjen 4x400m:n viestin aikuisten maaottelun yhteydessä, jossa juoksimme lajivoiton uudella SE- ajalla 3:44.05.




Kausi oli hyvä päättää henkilökohtaiseen ennätykseen ja SE:n. Nyt ylimenokauden jälkeen on hyvä lähteä harjoittelemaan kohti uutta kautta ja uusia haasteita. Viikon päästä olisikin tarkoitus suunnata kohti Espanjan lämpöä hiihtomaajoukkueen kanssa ja saada tällä tavoin peruskuntokausi käyntiin tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.

Iso kiitos valmentajalle, perheelle, ystäville ja tukijoille! 

Mukavaa alkanutta syksyä kaikille ♥

-Aleksandra

PORTUGAL 2016

 Ensimmäinen leiriviikko on saatu nyt hyvin käyntiin ja lämpimiä kelejä on täällä Monte Gordossa riittänyt. En ollut aikaisemmin täällä itse leireillyt, eli pääsin jälleen tutustumaan uuteen kaupunkiin ja ympäristöön. Nyt on pakko todeta, että omalta kohdaltani täällä on ollut erinomaiset harjoitusolosuhteet ja kaikki muukin pieniä kommelluksia lukuunottamatta on sujunut hienosti. Mukava nähdä miten paljon urheilijoita ja varsinkin yleisurheilijoita tällä alueella leireilee. 

 Mikä minun osaltani tässä vaiheessa vuotta on tärkeintä on se, että alkutalven vamma on takanapäin ja pääsen taas treenaamaan täysipainotteisesti. Tästä on jälleen hyvä lähteä kohti loppu kevättä ja tulevaa kilpailuiden täytteistä kesää. 

HALLIKAUSI

 Tänään kilpaillaan yleisen sarjan SM-hallit Tampereella (27.-28.02.2016). Vuosi sitten olin mukana starttiviivalla, mutta tänä vuonna joudun kyseiset kilpailut valitettavasti jättämään väliin. Alkutalvesta nivusessa, jänteen ja lihaksen liitoskohdassa, tapahtuneen repeämän vuoksi vuoden 2016 hallikausi on päätetty jättää kilpailematta.
 Tällä hetkellä ollaan kovaa vauhtia pääsemässä kuntoutuksen loppuun ja ensimmäisten kovavauhtisten vetojen vetäminenkin on jo aloitettu. Kuntoutuksen ansiosta olen päässyt kehittämään aiemmin varjoon jääneitä osa-alueita ja niiden ansiosta kehittymään myös juoksijana lisää.  Suunta on nyt vahvasti kohti kesää ja sen tärkeitä kilpailuita.
 Ennen kesää kuitenkin vietämme 2 viikon harjoitusleirin Monte Gordossa, Portugalissa josta myöhemmin tulossa lisää tekstiä.

Aleksandra