KAUSI 2O16

Pitkä, vaikea, mutta opettavainen ja hieno kausi on nyt paketissa. Nyt muutaman viikon ajan on latailtu akkuja ja pian olisikin tarkoitus aloittaa valmistautuminen kohti uutta ja toivon mukaan entistä parempaa kautta.

Kausi 2016 oli siis loppupeleissä erittäin onnistunut alun vastoinkäymisistä huolimatta. Kisoja tuli juostua melko paljon, vaikka hallikausi jäikin välistä. Yhteensä 12 400m:n starttia ja siihen päälle vielä 14 muuta kisaa. Yritystä riitti ja tahto näyttää oli kova. En kuitenkaan olisi Portugalissa edellistä tekstiä kirjoittaessani uskonut, että kaksi kuukautta eteenpäin olen kilpailemassa Georgiassa ikäisteni Euroopan parhaita vastaan. Ja ehkä juuri se, että kerrankin jätin paineiden asettelun pois ja keskityin palaamiseen omalle tasolleni siivitti minut kyseisiin kisoihin.

Palaaminen ei tosin ollut helppoa eikä se tapahtunut sormia napsauttamalla. Nyt kun muistelee niitä pitkiä iltoja lihaskuntoliikkeiden parissa, vesijuoksu treenejä uima-altaassa (missä mummot kauhoivat menemään kovaa vauhtia ohi … :D) ja ikuisuuksilta tuntuneiden kuntouttavia voima treenejä, ymmärtää miksi juoksen ja mihin tavoittelen. Viime talvi oli siis henkisesti hyvin kasvattava ja motivoiva.

Kokonaisuudessaan kausi oli täynnä yritystä ja tahtoa – joskus jopa liikaa. Välillä tuntui, että muut uskoivat minuun, mutta se oma itseluottamuksen kipinä puuttui. Aluksi kilpaileminen oli todella tahmeaa ja se karisti itseluottamustani entisestään. Minulle yritettiin kertoa, etten heti voisi olla yhtä hyvällä tasolla kuin ennen ja kaikki tapahtuisi aikanaan. Kun ennen ei ole ollut samanlaisessa tilanteessa on sitä aluksi vaikea ymmärtää ja sisäistää. Kilpailu kilpailulta oli kuitenkin motivoivaa huomata, että jokaisessa startissa sain runsaasti puotettua SB:äni ja suunta oli siis vain ylöspäin.

Kolmas 400m:nen olikin suuri yllätys, kun pääsin 3 sadasosan päähän EM-kisarajasta. Silloin vasta ymmärsin, että pikku hiljaa olen noussut yhä lähemmäs ja lähemmäs omaa tasoani ja minulla olisi nyt täydet mahdollisuudet päästä jopa kauden päätavoitteeseeni. EM-kisat olivat olleet ennen loukkaantumistani se kauden päätavoite, joka oli tosin talven mittaan haalistunut. Tämän kisan jälkeen kyseinen tavoite oli jälleen kirkkaampi kuin koskaan ja olin saanut tarpeeksi itsevarmuutta saavuttaakseni sen. Tästä alkoi siis ei niinkään fyysisesti kuin henkisesti raskas rajan ”metsästys”. Kiersin ympäri suomea juoksemassa ratakierrosta ja aina siitä rajasta jäi se muutama kymmenys. Se oli turhauttavaa ja uuvuttavaa, mutta luovuttaminen ei käynyt mielessäkään. Niille jotka tässä vaiheessa jaksoivat uskoa ja tsempata minua haluan sanoa isot kiitokset ♥

Rajan metsästys venyi viimeiseen mahdolliseen kisaan, joka olivat Aitakarnevaalit, Jämsänkoskella. Kyseisessä kisassa sain putsattua ajatukset juoksemisesta aikaa vastaan ja tarkoituksena olikin juosta vain hyvä, onnistunut juoksu ilman suurempia paineita. Kun juoksin maaliviivan yli ja kello näytti 56.22 oli onnellisuuden tunne sanoinkuvailematon. Olin noussut takaisin omalle tasolleni ja mitä parhainta saavuttanut lentolipun Tbilisiin, EM-kisoihin. Reissuun lähtö tuli nopeasti – rajan rikkoutuessa sunnuntaina oli lento kohti Georgiaa jo tiistaina. Siinä ei auttanut muuta kuin pakata kamansa ja suunnata kohti kisoja.

EM-kisa reissu oli unohtumaton. Näin jälkeenpäin on hauska muistella kaikkia kommelluksia ja ongelmia mitä tuolloin tuli vastaan ja niitä ei ihan vähän ollutkaan. Kilpailut menivät sijoituksellisesti yli odotusten ja nousinkin ennakkoon sijalta 16 lopulta kahdeksanneksi. Tässä pieni yhteenveto reissun tapahtumista:

• Saavuimme noin kahden aikaan yöllä kisakylään, kilpailujärjestäjien johdosta majoituspaikkoja ei meille ollut ja olimmekin yhä neljältä aamuyöstä hotellin aulassa valmiina nukkumaan lattialla. Lopulta pääsimme urheiluliiton ansiosta hotelliin nukkumaan täksi yöksi ja seuravaana päivänä olisi katsottava tilannetta uudestaan. 

• Seuraavana päivänä majoituspaikan vaihto tapahtui neljältä iltapäivällä kun meitä lähdettiin viemään lähemmäs kenttää olevaan hotelliin. Juuri kun päästiin paikalle ja veimme laukut huoneisiin lääkäri sanoi ettemme voi kovan tupakan hajun ja autotien melun takia jäädä. Muutto oli siis taas edessä. 

• Ensimmäinen kilpailupäivä ja alkuerät. Pääsin eräni toisena suoraan välieriin melko helpolla juoksulla. 

• Toinen kilpailupäivä ja välierät. Pääsin kahdeksantena loppukilpailuun. 

• Loppukilpailussa sijoitukseni ei parantunut ja olin kahdeksas. 

• Takaisin Suomeen lensimme Istanbulin kautta, jossa oli muutama päivä sitten ollut sotilaallinen vallankaappaus. Pääsimme kuitenkin suunnitellusti ja turvallisesti takaisin kotiin. 

Kun EM-kisat ja niitä edeltävä rajan metsästys rumba oli ohi, oli sisällä melko väsynyt ja tyhjä olo. Oli outoa ajatella, että omat SM-kilpailut ja mahdollinen maaottelu edustus olisivat vielä edessäpäin. Kalevan kisat jätin tosin välistä ja pidin muutaman viikon kilpailutauon tässä vaiheessa. Alkukesä oli ollut niin intensiivinen, että katsoimme valmentajani kanssa pienen harjoittelu jakson olevan paikallaan. SM kilpailuita ennen juoksin kuitenkin muutaman lyhyemmän startin, jotta pääsisi taas uudelleen kilpailemisen makuun.



SM-kilpailuissa Kajaanissa elokuun lopulla minulla olikin edessä kolmen lajin urakka. 3 päivän sisään tuli yhteensä 6 starttia, lajeina 400m, 200m ja 400m aj. Perjantaina 400m alkuerä rullasi helposti maaliin ja finaaliin lähdinkin luottavaisin mielin. Finaalissa oli hyvä kilpailu ja yllätyksekseni kello näytti maalissa PB 56.03. Viikonloppu oli siis aloitettu loistavasti ja tavoitteena oli pitää samanlainen hyvä fiilis yllä seuraavatkin kilpailupäivät. Lauantai aamuna 200m alkuerät lähtivät hieman tahmeasti liikkeelle, mutta suora jatkopaikka välieriin tuli. Muita startteja lauantaille ei ollut ja pystyikin valmistautua rauhassa kohti sunnuntain urakkaa. Sunnuntaina olikin kolme juoksua kun 200m välieristä juoksin finaaliin ja finaalissa puolestaan sijoituin neljänneksi. 200m:n juoksujen jälkeen päätinkin vielä käydä juoksemassa aidoilla varustetun ratakierroksen ja pieneksi yllätykseksi muodostuikin uudella ennätyksellä lajin suomen mestaruus. Viikonloppu meni siis yli odotusten ja samalla edustuspaikka nuorten Suomi-Ruotsi maaotteluun oli taskussa.


Tampereen maaottelua edeltävänä viikonloppuna oli minulla myös ensimmäinen ”jäniskeikka” kun pääsin kirittämään Eliittikisa finaaliin 800m:n ensimmäisellä kierroksella jopa Rio de Janeiron olympialaisissa juosseita naisia. Juoksu meni nappiin ja ensimmäinen kierros oli lähes täsmälleen se mitä pyydettiin.




3-4.9. Ratinan stadionilla käyty maaottelu oli omalta osaltani kauden paras kilpailu. Lauantaina juoksin 400m:n lajivoittoon suurella ennätysparannuksella aikaan 55.81. Sunnuntaina puolestaan pääsin ankkuroimaan tyttöjen 4x400m:n viestin aikuisten maaottelun yhteydessä, jossa juoksimme lajivoiton uudella SE- ajalla 3:44.05.




Kausi oli hyvä päättää henkilökohtaiseen ennätykseen ja SE:n. Nyt ylimenokauden jälkeen on hyvä lähteä harjoittelemaan kohti uutta kautta ja uusia haasteita. Viikon päästä olisikin tarkoitus suunnata kohti Espanjan lämpöä hiihtomaajoukkueen kanssa ja saada tällä tavoin peruskuntokausi käyntiin tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.

Iso kiitos valmentajalle, perheelle, ystäville ja tukijoille! 

Mukavaa alkanutta syksyä kaikille ♥

-Aleksandra