Yleisurheilukausi on täydessä vauhdissa, mutta minua ei valitettavasti tänä kesänä kilpakentillä nähdä. Kaikki ei aina mene niin kuin on suunniteltu ja siihen on sopeuduttava.
Viime marraskuussa hyvin sujunut peruskuntokausi päättyi valitettavasti loukkaantumiseen. Kovan harjoittelujakson huipentaneen maajoukkueleirin jälkeen polven takaa havaitsemani kivuton naksahtelu paljastui magneettikuvien avulla 2/3 irti olevaksi kierukaksi ja pieneksi repeämäksi. Kyseinen vamma vaati leikkaustoimenpiteen, joka sujui suunnitellusti. Kohdallani vuosi vaihtuikin sohvalta käsin, jalka paketissa. Siitä täytyikin sitten lähteä uudelleen opettelemaan niin koukistamaan jalkaa, kävelemään kuin myöhemmin sitten juoksemaan. Hyvin sujuneesta leikkauksesta ja kuntoutuksesta haluaisin kuitenkin kiittää Ilkka Tulikouraa ja kaikkia, jotka tsemppasivat ja auttoivat läpi tämän vaikean talven ja kevään.
Matka oli pitkä ja kuntoutus tuntui pidemmältä kuin koskaan pystyin edes kuvittelemaankaan. Huhtikuun lopussa kaikki alkoi pikku hiljaa palaamaan takaisin omille raiteilleen. Sain jälleen luvan juosta ja tilanteeseen nähden hieman liian kirkkaana mielessä loistaneet tavoitteet katkaisivat matkan kohti kilpailuita nyt jo toistamiseen. Treenaaminen tilanteeseeni nähden oli ilmeisesti liian kovaa ja palautuminen ei ollut tarpeeksi tehokasta. Toukokuun alussa Monte Gordon etelänleirillä jouduin siis kohtaamaan jälleen suuren vastoinkäymisen; nivuseeni syntyi talven 2015 tapainen repeämä, tälläkertaa vain toiseen jalkaan.
Tämä nivusvamma pysäytti niin minut kuin valmentajani miettimään, mikä tässä minun tapauksessani oli tärkeintä. Asetimme nyt etusijalle vamman perusteellisen kuntouttamisen ja tulevien vammojen ehkäisemisen. Päätimme ottaa rauhallisesti ja siirtää syksyllä määritetyt tavoitteet sivuun – asettaa katse seuraavaa, toivon mukaan parempaa kautta kohden. Pohdimme ja löysimmekin kaikille vammoille yhteisiä taustatekijöitä, joita jatkossa tulee ehkäistä. Käytännössä tämä tarkoittaa nyt heikkouksieni kartoittamista, niiden korjaamista, nivusvamman kuntouttamista ja maltillisesti pienin askelin palaamista normaalin harjoittelun pariin. Onnekseni olen saanut tähänkin tilanteeseen korvaamatonta apua ja tukea, mistä tahdonkin kiittää suuresti.
Vammat ja erityisesti niiden kuntouttaminen on vaatinut paljon työskentelyä omien ajatusten kanssa, mikä ei aina ole ollut helppoa. Tahto takaisin kilpailemaan on ollut ja on edelleenkin kova. Tämä jo kertaalleen koitui kohtalokseni enkä halua toistaa virheitäni. Vastoinkäymisiä on viimeaikoina ollut turhan monia ja vaikka virheistä aina oppiikin pyrin nyt tekemään töitä niitä välttääkseni.
Tämän kesän vietänkin ensimmäistä kertaa katsomon puolelta kannustaen muita. Ensi kesänä palaankin sitten takaisin entistä fiksumpana ja kovempana.
Hyvää ja toivottavasti pian myös aurinkoista sekä lämmintä kesää toivottaen, Aleksandra
Yllä video "matkastani" vuodenvaihteesta tähän päivään.
